Muistikuvia

Olen lukenut että alle 3 vuotiaan elämästä ei ole jäänyt muistikuvia, koska aivot eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet.  Kuitenkin jonkinlaiset muistikuvat varhais lapsuudesta minulle on jäänyt, ne lienee niitä opittuja vuorovaikutus taitoja lähinnä.
Osan kohta mainitsemistani asioista olen kuullut sijaisvanhemmiltani ja ne liittyvät siihen aikaan kun muutin sijaisperheeseeni. Nämä asiat kyllä muistan. Tai ainaki mielikuva näistä on.

Olin saanut tädiltäni lahjaksi sellaisen pehmolelu nuken jonka olin iloisena ottanut vastaan. Olin tätä nukkea ottanut rinnuksista kiinni ja napakkalla äänellä sanonut että "pentu". Huh! Tämä asia on minulle vielä niin selittämätön, että kuinka 2 vuoden ikäinen lapsi tekee tuollaista. Ei sen pitäisi noin sanoa! Tätini ja sijaisäitini oli olleet vähän ihmeissään. Mutta varmasti lähtökohtani tietäen olivat he rakastavansa äidillisellä taidolla antaneet asian olla. Toisin kuin voisin kuvitella että entisessä kodissani joko tämä olisi ollut vain hauska asia tai sitten olisin saanut tästä rangaistuksen.

Toinen biologisiltani vanhemmilta opittu oli se että istuin sohvalla jalat ristissä ja poltin mukamas tupakkaa. Muistan kerran Biologisen mummoni luona käydessäni kun isä oli Enoni kanssa yhden huoneen perällä istuskelemassa ja he tupakoivat. Isälläni oli juuri tällainen asento tuolilla polttellessaan.  Muistan vieläkin ahdistavana asiana isäni sanat "isin tyttö" ja sen vienon hymyn hänen kasvoillaan. Huom! Kokemus oli erittäin ahdistava! Ja tunnen sen vieläkin ahdistavana.

Kolmas muistikuva, jonka muistan itsekin hyvin. Oli talvi ja oltiin kävelyllä ulkona Sijaisvanhempani kanssa. Vastaan käveli humalassa ollut mies. Sen jälkeen olin vain tokaissut tietävänä, että kun juo suoraan pullosta ni saa paremmat humalat kuin että jos jois lasista.

Kyllä täytyy sanoa että pieni lapsi raukka tietää paljon asioita joita ei tartteis tietää!

Lapsuudessani on muitakin asioita jotka lähinnä tullut esille ristiriita tilanteissa sijaisvanhempieni kanssa ja öisin.

Ne näkyivät käytöksessäni.  Esimerkiksi öisin olin herännyt itkien, olisinko nähnyt painajaisunta tai mikä ikinä onkaan saanut pelokkaaksi.  Kuitenkin tämä itku ei ollut loppunut siihen kun vanhempani on ottanut syliin. Oikeastaan en ole antanut ottaa syliin vaan olin kiemurrellut sängyssäni tai olohuoneen lattialla hysteerisenä ja vain itkenyt ja huutanut. Kunnes pitkien minuuttien jälkeen olin ollut kuin mitään ei olisi ollutkaan. Tällaisia itku/raivo kohtauksia olin saanut joka ikinen yö vuoden ajan ainakin.

Vanhempana kun jo nukuin  omassa huoneessani yläkerrassa, olin lähes joka yö tekoitkua itkemällä päässyt isosiskoni viereen nukkumaan. Muistan vain sen etten uskaltanut olla yksin ja viereen oli päästävä keinolla millä hyvänsä. Koskaan omassa huoneessani nukkuen tai päivällä leikkiessäni ei alakertaan vieviä ovia saanut laittaa kiinni, jotta kuulin mitä alakerrassa tapahtuu. Pahin pelko oli se, että entes jos ulkovi käy. Ja silloin kun esim. Isäni laittoi nukkumaan mennessään ulko-oven lukkoon niin aina Huusin alas hädissäni että "minnekä sinä lähdet". Ovien kiinni ollessa tunsin ahdistusta ja pelkoa. Esimerkiksi jos olin käyttäytynyt tottelemattomasti ja jouduin  omaan huoneeseen rauhoittumaan,  niin sain suunnattoman raivarin jos ovi laitettiin kiinni. Ahdistus oli valtava, jonka purin sitten tavaroita viskelemällä seinille.

Vauva ajasta biologisten vanhempien luona olemisesta olen kuullut vain sen että ajoittain minut oli viety naapuriin, kun vanhempani olivat sanoneet että käyvät kaupassa. Eivät olleet kuitenkaan tulleet hakemaan naapurista pois vaan unohtaneet minut sinne.

Minut on luultavasti jätetty myös yksin kotiin ja rangaistuksena laitettu pimeään huoneeseen yksinään jos olen itkenyt tai muuten ollut hankala vauva.

Sijaisäitini kertoi erään tilanteen kun äiti ja siskoni oli ollut kutitus leikkiä sängyn päällä. Minulle oli tullut kauhistunut ilme kasvoille ja olin huutanut ja mennyt repimään äitiä ja siskoani irti toisistaan ja alkanut itkemään. Voin vaan kuvitella mistä tällainen reagointi on johtunut.

Edelleenkin tänäpäivänä ahdistun jos esim. Mieheni tulee päälle kutittelemaan tai 4 vuotias poikani roikkuu kaulassa tai hyppii päällä.