Olen syntynyt 9/87. Minulla on biologinen äiti ja isä. Isä on jo kuollut alkoholin takia. Mulla on myös äiti ja isä jotka ovat maailman parhaimmat vanhemmat.
Olin 1,8 vuotias kun muutin uuteen perheeseeni. Olin ihan tavallinen söpö tyttölapsi, joka sattumoisin oli syntynyt alkoholisti perheeseen. Sijaisvanhempani ovat uskovaisia ja kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Se, kuinka pääsin juuri tähän perheeseen, on ollut jonkun muun kuin sossun päätettävissä. Biologisen isäni äiti kuului myös samaan seurakuntaan ja hän oli rukoillut puolestani kokouksessa jotta saisin hyvän ja turvallisen perheen. Ilmeisesti tämä asia oli jo käsiteltävänä ja sijoittamisesta tehty päätös. Ja tätä kautta minä sitten pääsin tähän perheeseen, jossa olen saanut viettää koko lapsuuteni pelkäämättä että minua pyöritellään paikasta paikkaan tai kohdellaan huonosti. Tämä on minun perheeni. Sijaisvanhempani ovat minun oikeat vanhempani. Ne on minun äiti ja isä.
Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi kaksi isosiskoa ja yksi isoveli. Toinen siskostani on myös sijaislapsi. Kaksi muuta sisarusta ovat Sijaisvanhempani biologisia lapsia.
Lisäksi tukiverkostooni kuuluivat tädit, ukki ja mummo. Muut sukulaiset myös. Tädeillä myös oli adoptio ja sijaislapsia. Yhdellä kehitysvammainen poika ja väliaikaisessa sijaisperheessä olevia lapsia. Luulen että olivat jonkinlainen tukiperheeksi. Nämä lapset eivät kuitenkaan pitkään asuneet tätini luona. Toinen tätini oli adoptoinut Afrikasta kaksi lasta. He olivat minun serkkujani. Samoin tämä kehitysvammainen poika, jonka kanssa leikin paljon lapsena.
Laaja tukiverkosto on kyllä varmasti auttanut sopeutumaan sijaislapsena olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti