Lapsena sijaisperheessä

Sijaisperheeni eli äitini ja isäni ovat olleet maailman parhaat vanhemmat minulle.

Lapsuuden parhaimpia muistoja olivat isäni kanssa yhteiset puuhat.  Teimme aina yhdessä rakennus juttuja ja pihatöitä. Pelasimme sulkapalloa ja hassuttelimme yhdessä. Lautapelejä pelasimme myös paljon ja isä oli lähes aina se joka luki iltasadun minulle. Muistan vielä hassun tilanteen kun isäni oli ollut rakentamassa kesämökillemme aitta rakennusta, jossa hän oli sitten polttanut selkänsä auringossa. Isäni lukiessa iltasatua sain sitten repiä nahan riekaileita pois selästä. Kaikkea sitä mieleen jääkin.

Äitini leipoi paljon pullia, kuivakakkuja ja piparkakkuja.  Leipääkin leipoi.  Sain olla sitten usein avustamassa leipomisessa.  Ainakin taikinakulhojen ja vatkaimien pyyhkiminen oli parasta niinkuin kaikilla muillakin lapsilla on ollut tämä mieleistä.

Äitini opetti minulle kuinka saadaan ruisleipä tehtyä. Äitini kun niin taitavasti sen pyöritti sellaiseksi timantin muotoiseksi.  :)

Äitini oli hyvä kertomaan loruja. Niitä oli kiva kuunnella sylissä istuen.

Meillä matkusteltiin paljon. Enoni asui Ruotsissa.  Sinne oli aina kiva matkata. Siskoni luona kävimme mm. Israelissa ja norjassa.  Ihan lomamatkoilla olemme käyneet kyproksella, Turkissa,  tunisiassa. 
Israelissa kävimme kuolleella merellä. Olin syönyt katu jäätelö baarista pallo jätskiä ja olisinko siitä saanut mahataudin itselleni, joten uimaan en päässyt. Vaan makasin tajukankaalla palmun alla. Isäni ja siskon mieheni kävi välillä hauskuuttamassa minua mutanaamioineen. Elämys tämäkin kai.

Vietimme paljon aikaa kesämökillämme.  Siellä oli ihana olla yötä, uida ja saunoa. Äitini kanssa nukuttiin öitä myös aitassa.
Olimme myös usein kahdestaan mökillä yötä. Menimme sinne välillä pyöräillen. Matkaa oli 9 km.

Alaasteella olin matematiikan ja äidinkielen tukiopetuksessa.  En kyllä ole sen lahjakkaampi näissä asioissa kuin silloinkaan. Minulla ei riittänyt keskitymiskyky kovin hyvin tunneilla.

Koulussa minulla ei ollut paljoa kavereita, muutama hyvä ystävä riitti. Usein myös koin itseni erilaiseksi ja välillä myös kiusatuksi.  Olin aina se taka-alalla pysyvä kuuntelija. Lähdin helposti mukaan mitä toiset ikinä ehdottikin. Ujokin olin.

Uuteen kotiin

Olen syntynyt 9/87. Minulla on biologinen äiti ja isä. Isä on jo kuollut alkoholin takia. Mulla on myös äiti ja isä jotka ovat maailman parhaimmat vanhemmat.

Olin 1,8 vuotias kun muutin uuteen perheeseeni.  Olin ihan tavallinen söpö tyttölapsi, joka sattumoisin oli syntynyt alkoholisti perheeseen. Sijaisvanhempani ovat uskovaisia ja kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Se, kuinka pääsin juuri tähän perheeseen, on ollut jonkun muun kuin sossun päätettävissä.  Biologisen isäni äiti kuului myös samaan seurakuntaan ja hän oli rukoillut puolestani kokouksessa jotta saisin hyvän ja turvallisen perheen. Ilmeisesti tämä asia oli jo käsiteltävänä ja sijoittamisesta tehty päätös. Ja tätä kautta minä sitten pääsin tähän perheeseen, jossa olen saanut viettää koko lapsuuteni pelkäämättä että minua pyöritellään paikasta paikkaan tai kohdellaan huonosti. Tämä on minun perheeni. Sijaisvanhempani ovat minun oikeat vanhempani. Ne on minun  äiti ja isä.

Perheeseeni kuuluu äidin ja isän lisäksi kaksi isosiskoa ja yksi isoveli. Toinen siskostani on myös sijaislapsi.  Kaksi muuta sisarusta ovat Sijaisvanhempani biologisia lapsia.

Lisäksi tukiverkostooni kuuluivat tädit, ukki ja mummo. Muut sukulaiset myös. Tädeillä myös oli adoptio ja sijaislapsia.  Yhdellä kehitysvammainen poika ja väliaikaisessa sijaisperheessä olevia lapsia. Luulen että olivat jonkinlainen tukiperheeksi.  Nämä lapset eivät kuitenkaan pitkään asuneet tätini luona. Toinen tätini oli adoptoinut Afrikasta kaksi lasta. He olivat minun serkkujani.  Samoin tämä kehitysvammainen poika, jonka kanssa leikin paljon lapsena.

Laaja tukiverkosto on kyllä varmasti auttanut sopeutumaan sijaislapsena olemiseen.